Enemmän duuoo ku sooloo

Kädet taputtaa rytmissä mukana, kun bändi laulaa: "ettei kellään olis orpo olo, tarvis enemmän duuoo ku sooloo...". Niin totta!

Olemme Vanhalla ylioppilastalolla työnantajabrunssilla. Järjestelyt on haukanneet ison osan kiireisestä arjesta. Hankekumppanitkin ovat olleet vähän hankalia jopa laiskahkoja. Tässä kuitenkin yhdessä olemme nauttimassa hyvin järjestetyn tilaisuuden tuloksista.

Jo vuosi sitten lyötiin lukkoon ajatus suuresta työnantajille suunnatusta seminaarista, jossa nuorten oppisopimusta promotaan kunnolla. Hiomisen ja monen väännön jälkeen seminaari pelkistyi parin tunnin maukkaaksi brunssitapahtumaksi, jossa faktat, kokemukset, innostus ja nuorten aitous loivat ikimuistoisen tunnelman.

Vähän hämmentyneenä kuuntelimme vieraiden kiitoksia ja kehuja. Kuitenkin tuli taas kerran todistetuksi, että paineessa timantit hioutuu ja tarvitaan sooloilun lisäksi kumppanuutta!

Palvelun muotoilu on luomistyötä!

Innostuneena työyhteisön suunnan kääntämisestä kohti jaettua osaamista uppoutuu työhön liiankin innolla. Luin tänään Hesarista kirjoituksen, jossa väitettiin, että yli 50-vuotiaat näiset ovat työpaikan vitsaus. No voihan! Juuri, kun tunnen itseni voimavaraksi, kehittäjäksi kehtaakin joku tuollaista kirjoitella.

Onko palattava jälleen miettimään, mikä on onnellinen suhde aikaan? Tässä illan hämyssä taisin löytää vastauksen ainakin itselleni Barry Brailsfordilta: olemme siirtyneet ajan käsitteestä ajoituksen oivaltamiseen! Huikeeta, ihan kuin urheilijan kunnon ajoittaminen tämä muotoilun luomistyö. Tuletko mukaan treenaamaan?